Lajien suojelu
Vanhojen metsien väheneminen ja muutokset maataloudessa ovat suurimmat syyt kasvi- ja eläinlajien uhanalaisuuteen. Uhanalaisten lajien suojelussa on huolehdittava näiden lajien luontaisten elinympäristöjen säilymisestä ja laajenemisestä. Parhaassa tapauksessa kanta voi silloin elpyä ja muodostaa kestävän tasapainon ympäristön kanssa.
Luonnonsuojelulaki
Luonnonsuojelulain rauhoitussäännöksissä kielletään rauhoitettujen eläinten tahallinen tappaminen, pyydystäminen ja häiritseminen sekä pesien, munien, yksilöiden haltuunotto, siirtäminen tai muu tahallinen vahingoittaminen. Rauhoitettuja ovat myös asianmukaisesti merkityt rauhoitettujen lintujen pesäpuut tai säännöllisessä käytössä olevat suurten petolintujen pesäpuut.
Jos löytää kuolleen rauhoitetun eläimen sitä ei saa ottaa haltuun, mutta sen voi toimittaa poliisille tai tutkittavaksi kuolinsyyn toteuttamiseksi. Eteen voi tulla myös tilanne, jossa tapaa sairaan, vahingoittuneen tai muuten avuttomassa tilassa olevan rauhoitetun eläimen. Avuttomassa tilassa olevaa eläintä on pyrittävä auttamaan. Eläin voidaan ottaa haltuun hoitoon kuljettamista tai tilapäistä hoitoa varten. Edellä mainitut eläimet tulee toimittaa Turun eläinhoitolaan. Kts. eläintensuojelu.
Rauhoitettujen kasvien tai sen osien poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee kasvin siemeniä.
Oman lukunsa lajien suojelusta muodostavat EU:n luontodirektiivissä mainitut lajit ja niiden suojelu. Näistä lajeista yleisimpiä ovat mm. Kaarinassakin tavattavat lepakot ja liito-orava sekä hieman harvinaisempi viitasammakko.
Takaisin