Tekstiversio |  på svenska | in English | Sivukartta | Ohje | Teksti: + -

Tarkenna hakua

Maa-ainesten ottaminen

Maa-ainesten ottamista säädellään Maa-aineslaissa (MAL 555/1981). Lain säännösten keskeinen tarkoitus on ohjata maa-ainesten ottamista niin, että maiseman ja luonnon arvojen suojelu voidaan turvata kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Maa-ainesten ottamiseen on pääsääntöisesti oltava Maa-aineslain mukainen lupa. Lupaedellytyksissä otetaan huomioon maa- ja kallioperän muotojen, erikoisten luonnonesiintymien, kauniin maisemakuvan ja pohjavesien suojelu. Luvan ainesten
ottamiseen myöntää Kaarinan ympäristönsuojelulautakunta määräajaksi.

Kiviainesten louhimiselle ja murskaamiselle on lisäksi yleensä oltava ympäristölupa.

Maa-aineslakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi, paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi. Maa-aineslakia sovelletaan siten kaikkien maa- ja kallioperän ainesten ja niiden sekoitusten ottamiseen turvetta lukuunottamatta.

Laki ei koske:

• kaivoslakiin perustuvaa ainesten ottamista

• rakentamiseen liittyvää maa-ainestenottamista, kun siihen on viranomaisen lupa tai hyväksymä suunnitelma

• ainesten ottamista vesialueella silloin,kun siihen vesilain mukaan on oltava ympäristölupaviraston lupa.

 

Ottamisesta ilmoittaminen

Maa-aineslain 23a § velvoittaa maa-ainesluvan haltijan ilmoittamaan lupaviranomaiselle vuosittain otetun aineksen määrän ja laadun. Ilmoituslomake löytyy oikean palstan kohdasta "Lomakkeet". 

Ilmoitus on tehtävä vuosittain. Kunnan ympäristönsuojeluuviranomaisen on vuosittain ilmoitettava alueelliselle ympäristökeskukselle kaikkien sille toimitettujen ilmoitusten perusteella kunnan alueella otetun aineksen määrä ja laatu.

 

Kotitarveotto

Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Tällöin maa-ainesten käytön tulee kuitenkin liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon.

 Kotitarveotosta tulee ottajan ilmoittaa Kaarinan ympäristönsuojelutoimistolle 
ottamispaikan sijainti ja arvioitu ottamisen laajuus silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoituslomake löytyy oikean palstan kohdasta "Lomakkeet".

  

Maa-ainesten ottamiselle maisematyölupa

Muukuin maa-aineslain mukaan luvanvarainen maa-ainesten ottaminen voi edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukaista maisematyölupaa, jollainen on oltava maisemaa muuttavaan maanrakennustyöhön:

1) asemakaava-alueella;

2) yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin määrätään; sekä

3) alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai jolle yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten on niin määrätty.

Lupaa ei tarvita yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten taikka myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin.

Lupa ei ole myöskään tarpeen, jos toimenpide perustuu yleisistä teistä annetun lain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan.

Kaarinassa maa-ainesten ottamista koskevan maisematyöluvan myöntää ympäristöpäällikkö.

 

Ottamisen ympäristövaikutuksia

Maa-ainesten ottamisella voi olla momenlaisia haitallisia maisema- ja ympäristövaikutuksia. Usein maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden puutteellinen jälkihoito rumentavat maisemaa jättämällä maisemaan massiivisia avonaisia sorakuoppia ja kallioleikkauksia. Ottaminen turmelee myös ottamisalueen biologisia ja geologisia luonnonarvoja.

 Soranottoalueet sijaitsevat usein tärkeiden pohjavesialueiden yhteydessä. Koska maan pintakerros suojaa pohjavesiä likaantumiselta voi varomaton soranotto aiheuttaa pohjavesien pilaantumista. Suomessa
on useampiakin alueita, joissa on soranottamisen seurauksena puutetta sekä hyvänlaatuisesta luonnonsorasta että pohjavedestä.

 Maa-ainesten ottamisen haitallisia vaiktuksia voidaan vähentää asianmuaisella jälkihoidolla.
Jälkihoitoon kuuluu ottamisalueen siistiminen ja muotoilu, pintamateriaalin levittäminen ja kasvillisuuden palauttaminen. koska ottamisalueet ovat erityisen herkkiä pilaantumaan, on ottamisalueen jaktkokäyttö tarpeen suunnitella siten, että alueelle ei sijoiteta sellaisia toimintoja, joista saattaa aiheutua mm. pohjavesien pilaantumisen vaaraa.