Littoistenjärvi

Littoistenjärven veden laatu

Littoistenjäven veden laadusta on hajanaisia tietoja aina 1960-luvulta saakka, mutta säännöllinen kesäaikainen seuranta aloitettiin kesällä 1986 ja talviaikainen seuranta 1999. Seuranta on toteutettu vuosina 1986-1989 ja 1991-98 Littoistenjärven säännöstely-yhtiön toimesta ja 1993- Kaarinan kaupungin ja Liedon kunnan toimesta. Seurannasta on laadittu vuosittaiset raportit. Valtakunnallisessa sinileväseurannassa järvi on ollut mukana vuodesta 1998 alkaen.

Littoistenjärvessä oli kolme voimakasta vesirutto- nimisen vesikasvin aiheuttamaa massaesiintymävuotta v. 1986, v. 1991 ja 1998. Tällöin myös veden pH on ollut korkealla noin 8.0, 9.5 ja 10.0.  Tämän jälkeen vesiruttokasvustot ovat olleet varsin alhaisella tasolla. Järven pH on kuitenkin ollut edelleen 2000- luvun alussa korkealla vaihdellen noin 8.0 ja 9.5 välissä.

Littoistenjärvi meni lähes hapettomaksi talvella 1986 ja talvella 1987 happi loppui syvänteistä. Keväällä 1987 asetettiin ensimmäinen ilmastuslaite ja järveä on ilmastettu aina vuoteen 2002 saakka. Tämän jälkeen ilmastusta on suoritettu virtauskehittimellä ja vesisuihkulla. Nämä ovat ainakin toistaiseksi riittäneet pitämään lähes koko vesimassan hapellisena.  

Ravinteiden osalta voidaan todeta lyhyesti, että kokonaisfosforipitoisuudessa ei ole tapahtunut pitkällä aikavälillä muutoksia, mutta kokonaistyppipitoisuus on selvästi kohonnut 2000- luvulla ja se voi johtua syanobekteerien yleistymisestä. 

Kasviplanktonin määrät olivat karujen tai lievästi rehevien järvien tasolla muutamaa poikkeusvuotta lukuunottamatta aina 1990- luvun lopulle saakka. Vasta vuoden 1997 jälkeen on tapahtunut selvä muutos ja kasviplanktonhuiput ovat olleet hyvin korkeita, joskin lyhytaikaisia. Perustaso on ollut lievästi rehevien tai rehevien järvien tasolla. Vuosittaiset vaihtelut ovat olleet silti edelleen varsin suuria.   

Littoistenjärven ekologinen tila suhteessa EU:n vesipuitedirektiiviin 

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi 2000/60/EY tuli voimaan 22.12.2000 ja sitä koskeva kansallinen laki astui voimaan 1.1.2005. Direktiivin tavoitteena on vesiensuojelun kehittäminen niin, että kaikkien pinta- ja pohjavesimuodostumien hyvä ekologinen tila saavutetaan vuoteen 2015 mennessä. Tähän liittyen Suomi on jaettu viiteen vesienhoitoalueeseen, joille tulee laatia vesienhoitosuunnitelma joulukuuhun 2009 mennessä. Päävastuu direktiivin ja kansallisen lain saattamisesta käytäntöön on annettu alueellisille ympäristökeskuksille. Tältä osin asia on vielä hyvin keskeneräinen.

Hanketta varten joudutaan myös pintavedet luokittelemaan luonnonmaantieteellisten, maantieteellisten ominaisuuksien sekä monen muun muuttujan perusteella eri tyyppeihin.  

Littoistenjärvi kuuluu vesienhoitoalueena Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren alueeseen. Se ei siis tule olemaan ilmeisesti mikään oma itsenäinen suunnittelualue.

Littoistenjärvestä on kerätty vuosien mittaan tavattoman paljon tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi esim. järven ekologisen tilan arviointiin. Ns. ECOFRAME arviointijärjestelmän perusteella, jossa on 48 järvityyppiä ja 28 muuttujaa, Littoistenjärven tila on joinakin vuosina hyvä ja toisinaan huono. Tämä kertoo selvästi niistä suurista vuosittaisista vaihteluista, joita Littoistenjärvellä on ollut viime vuosina.

Littoistenjärven hoitovaihtoehdot

Littoistenjärven pääongelmina näyttää olevan:

• syanobekteerien massaesiintymät hellekausina (viime vuosina myös myrkyllisiä kantoja)
• uposkasvien liiallinen kasvu, siitä johtuva korkea pH ja edelleen korkea ravinteisuus, joka johtaa syanobakteerimassoihin ja myös uposkasvien aiheuttamat suorat virkistyskäyttöhaitat
• liiallinen happivajaus jään alla, siitä johtuva korkea ravinnetaso ja sedimentin heikko kunto seuraavina kesinä sekä veden sameus ja syanobakteerien runsastuminen

Kunnostusvaihtoehtoina on selvitetty 1) ulkoisen kuormituksen vähentämistä, 2) pinnankorkeuden säännöstelyä, 3) talvista ilmastusta, 4) sisäisen kuormituksen vähentämistä sedimentin ruoppauksella, 5) sisäisen kuormituksen estoa kemiallisella saostuksella, 6) kasvillisuuden poistoa ja 7) kalaston muuttamista. Uposkasvien torjunnassa ei mikään edellä mainittu keino ole yksinään riittävä. Myöskään syaanobakteerien torjuntaan ei ole tiedossa aukottomia keinoja. Täysin mahdollisisna ja realistisina keinoina pidetään järven säännöstelyä, talvista ilmastusta ja mahdollista poistokalastusta. Harkittavaksi saattaa tulla myös fosforin saostaminen alumiinikloridilla.