Tarkenna hakua

Ajankohtaista Kotimäessä

Itsenäisyysjuhla 2019

Koko Kotimäen kouu juhli tänään Suomen itsenäisyyttä. Varsinaisessa juhlassa oli paljon hauskoja hetkiä ja hienoja musiikkiesityksiä. 3-9-luokkalaiset juhlivat lisäksi tanssien. Tämän vuoden juhlapuhe oli 9-luokkalaisen Aino Suomisen käsialaa.  

Näillä Ainon sanoilla kaikille oikein hyvää ja ajatuksia herättävää itsenäisyyspäivää!


 ”Minun Suomeni on isänmaa rajaton

 Ei oo me ja ne muut

 Vaan taivaalla kuu joka loistaa kaikille

 Minun Suomeni on kesäyö loputon

 Ranuanjärvellä saa isän kaa kalastaa

 Lapsen mieli ikuinen”


Mielikuviemme Suomi, on se Suomi, jossa luonto hehkuu neljän upean vuodenajan sävyissä. Pohjoisen kirkkaan talviset tunturimaisemat ja ruskan väreissä roihuavat metsät saavat sydämen ihan pakahtumaan. Alkukevään viheriö, auringonpaiste ja kukkaset, ovat kerrassaan kuvauksellisia. Kesän  lämpö, kirkkaat vedet ja yöttömät yöt samoin. Maalauksellisia maisemia ja satumaisia mielikuvia. Todellinen tuhansien järvien maa.

Suomi, jonne kaikki ovat tervetulleita, osaksi yhtä suurta perhettä. Suomi,

jossa kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, ketään ei tuomita ja ihmiset auttavat toinen toisiaan. Saarijärven Paavon sanoin:

 ”Pane leipään puolet petäjäistä,

 veihän naapurimme touon halla.”

Yhteisöllinen ja me-henkinen Suomi. Suomi, joka on kaikille turvallinen; rikollisuutta ei ole juuri nimeksikään ja luonnonkatastrofit ovat jotakin, joka tapahtuu kaukana täältä ja jotka voi  sulkea pois mielestä sulkemalla tv:n. Hyvinvointiyhteiskunta tuo turvaa kaikille vauvasta vaariin ja palvelu pelaa.

 Täydellinen Suomi. Vai onko sittenkään?

”Minun Suomeni on leipäjono loputon

Ei kaikille saa elämää ihanaa

Täällä töissä raadetaan

Minun Suomeni on vielä suvaitsematon

Vieläkin vaikeaa täällä on tunnustaa

Ketä oikein rakastaa”

Toisenlainen Suomi, jossa edes luonto ei välttämättä ole ihan mielikuviemme tasolla. Neljän vuodenajan sijaan onkin vain kaksi; syksy ja kevät. Suomi, jossa vettä sataa vuodenajasta riippumatta ja ympäri vuoden hamutaan jossakin pimeän ja hämärän rajamaastossa. Suomi, jossa tulevat sukupolvet eivät ilmastonmuutoksen vuoksi välttämättä tule edes näkemään lunta. Suomi, jossa leipäjonot ja työttömyys ovat todellisia ja joillekin arkipäivää.  Suomi, jossa on lapsia ja nuoria, jotka eivät voi viettää tänäkään vuonna joulua kuten me, koska heillä ei ole siihen varaa.

Suomi, jossa ihmisiä syrjitään, mulkoillaan ja vältellään ihonvärin, uskonnon, ulkonäön tai läheisten vuoksi. Suvaitsematon, jopa väkivaltainen Suomi, jossa  ulkomaalaisuus, homous tai erilaisuus riittävät perusteluiksi vihaan, väärinymmärrykseen ja epätasa-arvoon. Suomi, jossa suomalaiset ovat  keskenään ja ulkomaalaiset keskenään. Suomi, jossa pride-kulkue herättää  ihmetystä, jopa inhoa.

Suomi, jossa ihmiset ovat vieraantuneet ympäristöstä; tehtaista ja kaivoksista pääsee saasteita luontoon ja vesistöihin, kaupungistuminen ja yksityisautoilu lisääntyvät koko ajan eikä ilmastonmuutos ei ole riittävän painava syy arvomaailman muutoksiin. Nyt puhutaan Suomesta, jossa ihmiset ovat   epätasa-arvoisia keskenään ja varakkuus menee inhimillisyyden edelle.

Mutta näistä seikoista huolimatta Suomi on kuitenkin yksi maailma parhaista paikoista elää, asua ja kasvaa. Ja vaikka täällä on ongelmia, on meidän nuorten sekä meitä seuraavien sukupolvien tehtävä tehdä tästä maasta tasa-arvoinen ja avarakatseinen, kaikille parempi paikka elää.

Suomalaisuus on sydämissämme; missä ikinä kuljemmekin, meille Suomi on kaunein päällä maan.