Tarkenna hakua

Tiedote 15.11.2019

Näyttely: Värittelemääni

“Pää, silmät,
hartioilla ehtymätön paletti,
jolla kuvat ja värit kulkevat
käsien kautta,
kantautuvat kankaalle.
Loppumaton elämäntuutti, 
joka sekä imee että sylkee.”
(S.K.)

Värittelemääni
Seija Kiesiläinen
2.–30.12.2019 Kaarina-talo 


Värittelemääni on Seija Kiesiläisen taidenäyttelyn nimi, johon on valittu taiteilijan laajasta tuotannosta luontoa, lapsia ja mielenmaisemia esittäviä töitä. Katsojan asiaksi jää teosten nimeäminen. Taiteilija itse totesi: ”Nimeämättä teoksiani jätän jokaiselle vapaan löytämisen ilon, sillä edes sellaiset jotka ovat lukeneet saman kirjan kuin minä tai kulkeneet samaa polkua, eivät välttämättä näe kuviani samalla tavalla kuin minä.”

seija_kiesilainen_kaarina_tapahtumakalenteri_700x300.jpg

Taiteilijaesittely:
Seija Kiesiläinen (1952-2018)

Seija Kiesiläinen syntyi ja kuoli Turussa. Hän kävi Turun Taideyhdistyksen maineikkaan piirustuskoulun vuosina 1971-74. Päätoimiseksi kuvataiteilijaksi hän ryhtyi vuonna 1983 oman työhuoneen saatuaan. Kiesiläinen viehättyi uransa alussa klovnihahmoista. Niissä voi nähdä taiteilijan omakuvan, alteregon. 

1980-luvulla taiteilijan teemoja  olivat maisema, luonto, Espanja, ihmiset ja rakkaus.1990-luvulle tultaessa ilmestyivät teoksiin monikerroksiset ulottuvuudet. Akryylit korvasivat öljyvärit ja töitten koko kasvoi.  Lasimaalauksiakin syntyi. Kiesiläinen kirjoitti vuonna 1993: ”On tullut maalatuksi hauskojakin kuvia. Sekä pieniä että suuria, tyyleiltään kovinkin erilaisia hiukan mielialasta johtuen… Olisi hyvinkin hauskaa taas rakentaa näyttely teemana ”kissa” tai ”purjeet ja viirit” tai ”cirkus”. Tai ylipäätään mitä tahansa viidakkoa elämä kaikkineen, riikinkukkoineen, antaa…”

2000-luvulla teosten värikylläisyys lisääntyi entisestään. Töihin tuli sadun- ja unenomaisia piirteitä. Kiesiläisen töistä on sanottu, että ne saavat katsojansa hyvälle mielelle; mitä enemmän niitä katsoo, sitä enemmän niistä löytää. Edes hänen viimeisiksi jääneissä töissään ei näy sairauden tuomia varjoja. Monet töistä jäivät signeeraamatta.

Seija Kiesiläisen töitä on ollut esillä gallerioissa ja näyttelyissä niin Turussa, Helsingissä, Tukholmassa kuin Hampurissakin. Taiteilija itse halusi keskittyä maalaamiseen, töitten esittely oli sivuseikka. Luovuuttaan Kiesiläinen toteutti pääasiassa maalaamalla, mutta myös kirjoittaminen luonnistui häneltä hyvin. Kirjeenvaihto oli runsasta ja päiväkirjat kertovat taiteilijan tunnelmista värikkäästi. Jälkeenjääneistä papereista löytyi iso joukko runoja, joista on myös koottu runoteos ”Ei perhonen itke”.

”En pyri aalloksi laineen paikalle
enkä kuulaksi toivon tielle.
Kirjoitan minkä kirjoitan
iloksi omaksi,
tuskaksi muille.”

www.seijakiesilainen.com