Kaarinan torin taidehankinta 2024-
Kaarinan keskustaan on valmistunut uusi tori ja oleskelupuistikko Kaarina-talon edustalle. Oleskelutorille on toivottu runopainotteista, pysyvää ja näkyvää julkista taidetta. Taide toivotaan integroituvan osaksi rakennettua ympäristöä ja elävöittämään uutta oleskelualuetta sekä rikastuttamaan kaarinalaisten kulttuuriperintöä ja hyvinvointia.
Oleskelutorin suunnitelma sisältää jo lähtökohtaisesti monta hienoa elementtiä. On mm. viheralueita, penkkejä, pergolaa, hulevesipuroa, lavaa ja katsomoa. Yhdeksi haasteeksi voisi muodostua, miten löytää sijaa runotaiteelle ja julkiselle taiteelle siten, että se sulautuisi osaksi oleskelutoria samalla erottuen tunnistettavaksi taiteeksi. Koska oleskelutori on ensimmäinen vaihe Kaarinan keskusta-alueen kehittämisessä, on luonnollisesti toiveena, että kuntalaiset omaksuisivat toripuistikkoa omakseen ja puistikon käyttöaste säilyisi korkeana läpi vuosien.
Runoa Kaarina runoa - Taideohjelma
Toripuistikon taidetyöryhmässä koettiin siten hyväksi tehdä puistikolle taideohjelman, johon kirjattaisiin erilaisia toimenpiteitä, joita voisi toteuttaa oleskelutorin käyttöönoton yhteydessä sekä tulevien vuosien aikana. Taideohjelma tavoittelee muun muassa tuoda runoutta osaksi kaupunkilaisten arkea, mahdollistaa osallistavia ja saavutettavia kulttuurikokemuksia sekä tukea paikallisia taiteilijoita ja yhteisöjä.
Taideohjelman kattoteemaksi valikoitui: loputon runo – muutos. Kattoteema kokoa allensa esimerkiksi, että runotaide on monimuotoista, ei staattista; valmista mutta keskeneräistä, on mahdollisuus muokkautua ja kasvaa vuosien ja ihmisten mukaan. Lisäksi teema on myös viittaus Kaarina-talossa sijaitsevaan IC 98 -taiteilijaparin Genius Loci -teokseen, jossa runo uudistuu sääolosuhteiden mukaan.
Taideohjelmaan on kirjattu erilaisia toimintoja ja toimenpiteitä, joista osa on pysyviä ja osa määräaikaisia. Tavoite on jakaa toimenpiteitä tuleville vuosille, jotta voidaan osallistaa useampaa eri kohderyhmää taiteen tekemiseen ja toteuttamiseen sekä että taide olisi jatkuvasti esillä ja ajankohtaista, joka osaltaan auttaisi juurruttamaan oleskelutoria mielekkääksi paikaksi kuntalaisille.
Versovat sarvet ja maanläheistä voimaa – Kaarinan torin ensimmäinen taidehankinta
Kaarinan torin ensimmäiseksi taidehankinnaksi päätettiin hankkia pysyvä julkinen teos. Taidetyöryhmä valitsi loppuvuodesta 2025 kuratoidun teoshaun perusteella kolme tunnelmaltaan erilaista teosehdotusta julkiseen äänestykseen. Äänestykseen osallistuivat kuvanveistäjät Tapio Kettunen, Noora ja Kimmo Schroderus sekä Matti Kalkamo. Teoshaun vapaamuotoisena teemana oli alati muuntautuva runotaide. Taideäänestys järjestettiin helmikuussa 2026, ja yhteensä 1 332 kaarinalaista antoi äänensä. Erittäin tasaisen ja hienon äänestyksen tuloksena voittajaksi nousi Matti Kalkamon Kolibrikruunu.
Kalkamon teoksen tarkka paikka varmistuu kesän 2026 aikana ja teos asennetaan syyskuun 2026 menneessä. Veistos saa ympärilleen myös arvokasta taideseuraa: torin laidalta löytyy muun muassa Jukka Hakasen muraali Merenrantaniitty (2021), ja läheisestä Pyhän Katariinan puistosta Paula Suomisen teos Kaarina Stonehenge (1996) sekä Viktors Suškēvičsin Pyhä Katariina -patsas (1998).
Matti Kalkamo: Kolibrikruunu
Kalkamon veistos vie ajatukset luontoon ja eläinkuntaan. Kolibrikruunussa metsäkauriin sarvet versovat kolibrinkukkia, luoden mielikuvitusta kutkuttavan ja symbolisesti rikkaan näyn.
Kolibri symboloi iloa, hetkessä elämistä sekä vahvuutta ja selviytymistä vaikeuksista. Metsäkauris taas edustaa kunnianhimoa, kestävyyttä, käytännöllisyyttä ja vastuullisuutta. Se symboloi maanläheistä voimaa, huolellisuutta ja kykyä kiivetä korkealle ahkeran työn kautta, Kalkamo kertoo teoksensa taustoista.
Matti Kalkamo
Matti Kalkamo (1968, Tampere) opiskeli Kankaanpään taidekoulussa vuosina 1991–94. Hän on esiintynyt sekä kansallisesti että kansainvälisesti, mm. yksityisnäyttelyt: Galleria Sculptor, Helsinki, 2018; Studio K, Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki 2008; ryhmänäyttelyissä hän on ollut mukana mm. Kiinassa, Saksassa ja Portugalissa. Hänellä on useita julkisia veistoksia esimerkiksi Tres Colores, Miekkalinnan poliisiasema, Hämeenlinna, 2013; Ympyrähullut, Huittinen, 2012; Jumppahuiti, Sammon yleiskoulu, Tampere, 2009.
Kalkamo hyödyntää työskentelyssään erilaisia kuvanveiston menetelmiä ja materiaaleja. Hänen ennakkoluulottomasti yhdistelevien veistostensa ja installaatioidensa teemoina ovat ihmisyys ja maailman kipupisteet. Kalkamon tavoitteena on haastaa katsojan mielikuvitus, huumorintaju tai maailmankatsomus. Teosten luonne vaihtelee ilkikurisesta vakavaan, ja ne ovat usein kolmiulotteisia pohdintoja ihmisyydestä.